Sisustus on intohimoni

Tänään silmäilin viikonloppuna tullutta huonekaluketju Vepsäläisen mainoslehtistä ja ainoastaan se, että Niina oli jälleen yön kähmyssä vohkinut autoni, esti minua hyppäämästä siihen ja hurauttamasta karvalakki kiireyttä takaraivolla ilmentäen lähimpään liikkeeseen ostamaan kaikenmoista sangen oleellista asuntooni. Se lehti oli näet pullollaan tavaraa, joka luultavasti tullaan kahakan ja akkain rääkynän saattelemana repimään kari vepsäläisen hyvää tarkoittavista käsistä.

Lepuuttakaapa silmiänne vaikkapa näissä kaunokaisissa, köyhät!

Naulakko 1, hinta 315 euroa

Naulakko 2, hinta 470 euroa

Tuoli, tarjoushinta 1 690 euroa (Kuvan rahin saa kaupan päälle nimelliseen 687 euron hintaan)

Nuo hinnat yhdistettynä tuotteiden ulkonäköön aiheuttivat nyt sen, etten osaa sanoa enää muuta kuin: Luojalle kiitos Vepsäläisestä, sillä se mahdollistaa sisustusharrastuksen myös sisustajien teennäinen snobi -äärisiiven edustajille. Satu keisarin uusista vaatteista putkahti ihan yrittämättä mieleen.

(No niin, enköhän nyt näyttänyt tällä kärkevällä tekstillä sille kansanosalle, jolla on ollut varaa hankkia noita tuotteita. Varmasti harmittaa heitä ja heidän miljooniaan nyt kovasti.)