Nelosolut ruokakauppoihin, ja äkkiä sittenkin!

On sellainen olo, että Antti-myrsky on taas keräämässä voimiaan.

Tällä viikolla näin yhtenä päivänä uutisissa, kun joku tyyppi ehdotti nelosoluen myynnin vapauttamista tavallisiin kauppoihin, mutta samassa jutussa haastateltu Pekka Puska oli jyrkästi tätä ehdotusta vastaan, ja hän vastaavasti vaati nykyisenkin kaupassa myytävän oluen laimentamista kakkoseksi.

No, minä tulin uutisen jälkeen siihen tulokseen, että nelonen on saatava kauppoihin hetimiten. Ja perusteluni tälle vaatimukselleni ovat luonnollisesti sangen älykkäät ja väkevät. Haluan sitä, koska Pekka Puska ei halua.

Pekka Puska on se kuiva käppänä, joka raijataan aina hautaholvistaan median haastateltavaksi silloin, kun Suomen kansa yrittäisi varovasti tehdä tuttavuutta rasvan, lihan, tupakan, alkoholin tai muun vapaavalintaisen, mutta Pekan mielestä välittömään hulluuteen ja kaaokseen johtavan elintarvikkeen kanssa. Hän on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) johtaja ja näissä toimissaan hän on nähtävästi päättänyt tuputtaa terveyttä kansalle niin väkisillä ja alentuvasti, että hyvinvointi ampautuu kansan kehosta kohta näyttävästi huisvittuun. Minä en ymmärrä, miten mies, joka ei edes näytä tietävän mitä elämänilo tarkoittaa, ja jonka räväkimpänä tekona voitaneen pitää sitä, kun hän lapsosena eräänä toukokuun aamuna tepasteli leikkikouluunsa kauluspaidan ylin nappi rehvakkaasti avoinna – sille tapaukselle hekotellaan vieläkin Puskan perheen joulupöydässä samalla hokien: voi Pekka Pekka, kaikkea sinä keksitkin – päästetään alvariinsa televisioon laatimaan elämänohjeita, tai oikeastaan sääntöjä, muille ihmisille. Hän haluaa kieltää maailmasta kaiken oikein nautittuna hikisen, äänekkään ja hauskan; ja sallia porkkanat.

Mutta minua hän ei komentele. Ehei!

Sillä minä olen tunnetusti mies, joka on flirttaillut kuoleman kanssa, tanssinut kiihkeää tangoa paholaisen parina ja tuijottanut pohjattomaan pimeyteen ja palannut kertomaan siitä. Ja minä sanon teille: vapauttakaa nelosolut kauppohin! Antakaa juoppojen juoda, sillä tyhmyyttä ei paranneta kielloilla, ja antakaa meidän muiden ihmisten itse valita omat alkoholipitoisuutemme. Tämä maa tarvitsee nyt hieman kaaosta ja karnevaalia siksi, ettei joillakin olisi niin helvetillisesti aikaa pahastua joka kohusta, ja siksi, ettei kansa vain hiljaa nujertuisi säännöillä ja kielloilla ohjaillun elämän alle. Mitä puhtoisempi ”normaalien” ihmisten lintukoto tästä yhteiskunnasta yritetään rakentaa, sitä enemmän ”omituiset” ihmiset alkavat tuntea itsensä siellä ulkopuoliseksi. Ja jos Pekka Puska on se normaali-ihmisen sapluuna, niin siihen jengiin ei kovin moni muu pääsekään.

Jumalauta, olen nyt tässä kirjottaessa lietsonut itseni niin kiihdyksiin, että olen valmis nousemaan barrikadeille ja vaatimaan oikeuksiani omavalintaiseen hölmöilyyn. Kuka lähtee mukaani? Nyt on mahdollisuus vastustaa sortajaa ja näin ollen nousta kuolemattomien legendojen joukkoon ja tulla ikuistetuksi kauniissa kansanlauluissa, joita jälkeläisemme laulavat kyynelsilmin jälkipolvilleen. Tulkoon vaikka kuolo, me taistelemme urhoollisna loppuun asti uskomamme asian puolesta.
.
.
.
Jaa, eikö.. No, oli minulla itselläki vähän nuhainen olo.