Olen sitten eilisen nähnyt asioita, jotka haluaisin muuttaa taas
näkemättömiksi.
Olin eilen illalla baarissa hoitamassa bisneksiäni, kun yhtäkkiä
lähellä edessäni ollut mies otti ja pyörtyi kesken lauseensa.
Satuin juuri katsomaan hänen suuntaansa kun se tapahtui, ja se mies
tosiaan yhtäkkiä vain mätkähti elottomana maahan kesken juttelun.
Ja kun hän kaatui, löi hän vielä bonuksena päänsä lattiaan
niin, että siitä alkoi valua aika tavalla verta. En tiedä mikä
hälle tuli, mutta siinä lattialla hän makasi tajuttomana
henkilökunnan hoidettavana minuutin pari, kunnes virkosi ja käveli
portsarin tukemana ambulanssia vastaan.
Kun se miespolo poistui paikalta, jäi hänestä kuitenkin siihen
lattialle se verilammikko. Ja ennen kuin kukaan henkilökunnasta ehti
paikalle pyyhkimään sitä, hiihti paikalle joku keski-ikäinen
elähtänyt rokkari. Kun hän huomasi sen verilammikon, alkoi hän
kiertää sitä epäilevästi luimussa kuin koira. Hetken
kierrettyään työnsi hän varovasti sormensa sinne vereen. Sen
jälkeen hän...
Öhöm, puhdistanpa nyt oikeen kurkkuni, suoristan kravatin ja
siirryn seisomaan ylvääseen asentoon, sillä seuraavana kerron
eittämättä ihmiskunnan historian hienoimman hetken. Jos hieman
sinfoniallista musiikkia vielä saisin.
Se mies... Huoh. Se mies työnsi ne veriset sormet suuhunsa ja
alkoi nuolla niitä.
Voi jumalauta! Missä on liekinheitin silloin, kun sitä eniten
kaipaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti