Rise of the machines

Kirottua! Älypuhelimeni heittäytyi täysin älyttömäksi. Monkey sad, uusi lelu went bänks.

Tätä ne Terminator – elokuvat tiesi; koneet tulevat nousemaan ihmiskuntaa vastaan.

Vaikka tuo minun puhelin ei yrittänytkään ampua minua laserilla seulaksi tai talloa kalloani ydinsodan jälkeisissä tunnelmissa, niin silti ei kenkään sovi vähätellä sitä henkistä murhetta, jonka tuon puhelimen jatkuva sammuilu ja jumeilu aiheuttaa. Harkitsen jo muuttoa erämaahan kirves, lapio ja tuimat ennusteet tulevaisuudesta työkaluinani. Kuka lähtee mukaan? Silmälasipäät älkööt vaivautuko! Ja muutama nainen ois myös kiva. Jos pelkästään miehiä ilmoittautuu, niin siinä kävisi kuitenkin niin, että tulevaisuuden retkikunta ryhtyisi vaan muitta mutkitta kaatamaan. Pitkän viikonlopun jälkeen kaikilla jäsenillä olisi tussattu naamalle hassut viikset, vagina ja sanat ”olen homo”. Ihmiskunnan tulevaisuus olisi tällöin perversseissä, joskin humoristisissa käsissä.

Ai niin, eilen sai se minun selkkaus turva-avaimenperän tiimoilta jatkoa. Yritykseltä oli tullut kirje, jossa toivottiin minunlaiseni herrasmiehen olleen erittäin tyytyväinen tuotteeseen, mutta samaan hengenvetoon ilmoitettiin, että mikäli haluisin tyytyväisyyden jatkuvan, olisi parempi kaivaa kuvetta, ja vähän äkkiä sittenkin, mäntti! 15 euroa olisi parempi löytyä pöytään heti, tai avaimeni saattaisivat kadota lopullisesti.

Mutta vaikka ma kuink’ tahtoisin, ei sydämeni voi luottaa yritykseen, joka lupaa toimittaa avaimeni postin avulla takaisin, mutta eivät saa sillä samalla konstilla edes sitä lupailtua avaimenperää tuotua haltuuni.