Luonto on kyllä mainio keksintö.

Viime viikkoina, kun on ollut näitä vapaapäiviä, olen aina aikaisin aamulla herättyäni käynyt melkein heti kävelemässä läheisellä Tourujoella. Siellä on minusta kiva käyskennellä tähän aikaan vuodesta, koska siellä on niin kauheasti metelöiviä lintuja. Kuulostaa ihan orastavalta kesältä.

Eilen siellä oli myös toimintaa.

Yhdessä kohtaa pysähdyin katselemaan, kuinka kolme sorsaa seisoi aivan siinä joen rantatörmällä, parin metrin päässä minusta, puhdistellen itseään. Yksi niistä sorsista oli valkoinen. Yhtäkkiä suuren kuusen takaa syöksyi uhkaavasti tumma lintu. Aluksi säpsähdin, että nyt sieltä tuli joku haukka mukiloimaan yhden sorsista. Mutta ei, se olikin vain varis. Mutta oli miten oli, syöksymällä se sieltä kuitenkin sorsia kohti tuli. Varis ei kuitenkaan ilmeisesti syöksynyt murha mielessään sieltä yläilmoista, sillä se vain hivotteli sorsia ja lehahti sitten hengailemaan ihan sorsien viereen. Tästäkös sorsat riemastuivat. Ne kerääntyivät rinkiin variksen ympärille ja alkoivat kovasanaisen kaakatuksen. Se oli hupaisan näköistä. Ne sorsat näyttivät aidosti äkäisiltä, kädet lanteillaan miestä toruvilta akoilta, kun ne siinä pitivät puhetta varikselle. Mutta varis oli ilmeisesti jo aiemmin tottunut operoimaan lintujen lakien harmaalla alueella, sillä se ei korviaan lopsauttanut sorsien kvaakkumiselle. Se vain napsi muina variksina maasta syötävää hetken ja käveli sitten sorsien ringistä läpi napsimaan hyönteisiä toisaalle, paikkaan, jossa hysteeriset akkasorsat eivät huutaneet alvariinsa sen korvaan. Niin vähän on rauhaa nykypäivän varikselle. Nahjukseksi arvellun variksen siirryttyä kauemmas kimmastuneet sorsatkin rauhoittuivat hieman, mutta vielä polskimaan mennessään ne ihan selvästi mutisivat ja mulkoilivat pahansisuisesti varista. Saisi nyt vähän ajatella tekemisiään.

Tänä aamuna minulla oli muuten leipää mukanani hieman siellä joella. Se valkoinen sorsa oli siellä taas, ja kun kaivoin leipäpussin taskustani, niin se valkuainen oikein juoksi joesta luokseni hamuamaan leipäpaloja. Tohkeissaan kiiruhtava sorsa on hupaisa näky. Ei pitäisi hänen juosta, mikäli haluaa säilyttää viileän imagon.