LAPSUKAISET, tulkaa minun tyköni, sillä minä
sanon teille: Olen nähnyt valon!
Ja ne valot kuuluivat ylitseni jyränneelle
Monster Truck -bändille.
Voi änkeröinen, minkälaisen keikan he eilen
soittivatkaan täällä Lutakossa. Katsokaapa esimerkkiä vaikka
tästä, ja keskustellaan sitten lisää.
Sitä kun on käynyt katsomassa melko paljon jo
keikkoja, niin väistämättä on tullut nähneeksi kaikenlaista ja
siksi harva enää yllättää, mutta noin energisellä vimmalla
soittavaa livebändiä en ole kyllä monesti nähnyt. Erityisesti
bändin kitaristi riekkui niin antaumuksella, että häntä
katsellessani taas pyhästi päätin, etten lepää, ennen kuin
minunkin nimeni kohdalla puhelinluettelossa ammatikseni mainitaan
rokkari/romurallikuski, ja harrastuksikseni kiihkeä muhinointi ja
kiertolaisuus.
Ja voi hyvä tavaton, että he soittivat kovaa.
Pernani lepattaa vieläkin. Onneksi muistin ottaa korvatulpat
mukaani.
Vaikuttaa muuten tieteellisten tutkimusteni
perusteella siltä, että jos bändi haluaa keikoillaan soittaa ihoni
kananlihalle ja katseeni lasittuneeksi, kannattaa heidän ottaa
bändinsä nimeen sana truck. Edelliset hikiset karatepotkukarkelot
pisti pystyyn bändi nimeltä Truckfighters pari vuotta sitten.
Ja näin lopuksi haluan jättää teidät
kuvittelemaan alakuloisen kappaleen tahdissa, kuinka katoan
harrikallani auringonlaskuun, enkä ehkä enää koskaan palaa. No
niin, kuvitelkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti