Minua on viime kuukausina vaivannut joku kummallinen vakava sanomisen
tarve. Aina kun olen ryhtynyt kirjoittamaan, on tekstissä ennen
pitkää ajauduttu intohimoiseen yritykseen pelastaa koko maailma sillä yhdellä
ainoalla tekstillä. Kirjoitukset vaan ovat jostain syystä aina sortuneet pitkiksi, paasaaviksi ja raskaiksi ja niinpä roskakori on
niitä lopulta kutsunut. Itsensä vakavasti ottaminen on ollut jykevää laatua, enkä jukoliste sellaista taakkaa olisi omille hartioilleni halunnut sälyttää.
Mutta se peli loppui nyt.
Nyt luvassa on vain taiteellinen kuvainstallaatio, jonka nimi on: Mitä halvattua! - Kit mulkoilemassa asioita.
Ja joskus tilanne on niin dramaattinen, että mulkoiluun on
otettava mukaan apujoukkoja.









Ei kommentteja:
Lähetä kommentti