Muutama vuosi sitten luin jostain lehdestä Kajaanilaisesta
yrityksestä, jossa oli saatu suuressa nerokkuuskohtauksessa idea
yhdistää rannekello ja puhelin niin, että rannekellossa olisivat
olleet sekä viisarit että puhelointiominaisuudet molemmat samassa,
tyylikkäässä paketissa.
Usein hyvistä keksinnöistä sanotaan, että niitä ei tajuttu
kaivata ennen kuin ne tulivat keksityiksi, mutta tämä nyt kyllä
oli sellainen tempaus keksijän taholta, ettei sitä kaipaa kukaan
edes keksimisen jälkeen. Ja mikä parasta koko keksinnössä, oli
tätä laitetta päätetty alkaa myydä kansalaisille kutsumanimellä
rannukka.
Se on minusta niin tolvana nimi, että se on jo hupaisaa. Ja vielä
hauskemmaksi se sana muuttuu, kun sitä toistelee nopeasti monta
kertaa peräkkäin: rannukka, rannukka, rannukka, rannukka, rannukka,
rannuk...
Njoo. Usein minulta kysytään, että eikö koskaan ole
kirjoittaessa ideat vähissä.
Ei ole, ei koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti