tiistai 16. lokakuuta 2012

Avaimenperä

Heinäkuussa minua kohtasi jälleen satumainen onni.

Muuan turvallisuusalan yritys oli huomannut olevansa liikuttavan huolestunut turvallisuudestani ja ahdistusta lievittääkseen he tarjosivat minulle turva-avaimenperäänsä ihan ilmaiseksi vailla taka-ajatuksia, ihan vain lahjana yritystä mainostaakseen. Turva-avaimenperä toimi selostuksen mukaan niin, että kun kuitenkin hupuloisin avaimeni huishelvettiin, niin sitten tällä hi-tech perällä varustetut avaimet tarvitsi löytäjän kiikuttaa vain lähimpään postilaatikkoon ja vips, avaimet olisivat kohta jälleen oikean omistajan rakastavassa syleilyssä.

No, nyt sitten aikaa tuosta tarjouksesta on kulunut noin kolme kuukautta, eikä turva-avaimenperä ole vieläkään minulla. Sopii kysyä, että milläköhän halvatun kamelisaattueella pitkin silkkitietä niitä on lähdetty minulle tuomaan. Jos myös se hukkuneiden avainten palauttaminen kestää näin pitkään, niin jo on hyödytön palvelu. Luurankona olisin lukitun oven ulkopuolella tässä vaiheessa.

Tämä turvallisuusyritys soitti minulle jo kerran – pari kuukautta sitten – tiedustellakseen, että josko olen ollut tyytyväinen avaimenperääni. (Epäilisin henkilön maailman olevan liian pieni, jos tällä on aikaa olla tyytyväinen tai tyytymätön avaimenperäänsä.) Kun sanoin, etten ole vielä saanut koko avaimenperää, päätti neiti ryhtyä heti puhelun jälkeen jyrkkiin toimenpiteisiin. Mutta sitä ennen hän halusi tarjota minulle yrityksensä lisäpalvelua, jolla saisin pientä maksua vastaan tapettua kaikki korttini ja puhelimeni yhdellä puhelinsoitolla näiden mahdollisesti kadotessa. Kuoletettaviin kortteihin kuului muun muassa pankkikortti, ajokortti ja kirjastokortti. Minua nauratti silloin ihan ääneen, kun kuvittelin itämafian kirjajaoston silmälasipäisten ja hintelien mafiosojen sommittelevan parastaikaa kabinetissaan hyytävää suunnitelmaa kirjastokorttini anastamiseksi – tiettävästi se joukkio on toimissaan pahamaineisen kaunopuheista ja väkivalta on kerrankin puhtaasti runollista laatua. Oli miten oli, kauppoja ei tullut, koska kirjastokorttini ei tarvitse sellaista palvelua, enkä muutenkaan pitänyt puhelun pelottelevasta luonteesta – lompakoita ja puhelimia kuulemma katoilee alvariinsa ja vain typerys jättäisi tämän tarjouksen käyttämättä.

Ihan viime viikkoon mennessä olin jo lähes täysin unohtanut tämän hi-tech avaimenperän olemassa olon, kunnes....(dramaattinen tauko ja hiipivää viulumusiikkia) menin hukkaamaan autoni avaimen. Silloin itkin katkeria kyyneleitä. Jos minulla vaan olisi ollut se avaimenperä, niin tietysti olisin etukäteisviisaana miehenä laittanut sen juuri auton avaimeen, mutta kun ei ollut, niin eipä ole nyt avaintakaan. Kaikki on nyt mennyttä, aivan kaikki! (siis jos tarkastellaan tilannetta vain auton avainten omistamisen kannalta.)

10 kommenttia:

  1. Mitäh?! Juuri kun olin aikeissa kysyä autoa lainaan perjantaiksi. No voihan... Mut eikö sulla ollut se vara-avainkin, vai ootko mennyt hukkaamaan senkin?!1

    VastaaPoista
  2. Hys, eipäs paljasteta totuuksia tarinan takaa; taika katoaa.

    Tarina ois ollu heti vähemmän dramaattinen, jos oisin tunnustanu, että vara-avain on vielä tallessa ja se toinenki avain on löytyny jo kaverin pihalta, mutta en vain ole jaksanu hakia sitä sieltä.

    VastaaPoista
  3. Minulla oli sellainen palvelu kolme vuotta ja nyt oisin voinut sen uusia, mutta luotan itseeni enkä tule ikinä hukkaamaan kirjastokorttiani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ku tuon kirjoitit, niin varmaan kohtalo puuttuu peliin ja kohta ei kirjastokorttia näy enää missään, mutta vastaavasti kirjaston velanperijät on jatkuvasti kannoillas hamuamassa saataviaan.

      Poista
  4. Minäpä sain tänään tarjouksen uusia käytössäni olevan bumerang-avaimenperän umpeutuvan palautusturvan. Hienoa! En vain käsittääkseni koskaan ole ostanut enkä omistanut mitään bumerang-avaimenperää.

    Minut on ilmeisesti tuomittu anonyymiksi, koska minulla ei ole kuukleja tai vöördpressejä tai aimeja. Olen Ulla ettäs tiedätte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tunnistautumisesta. Alkoki jo ahistamaan, että kuka on tuo, joka tarkkailee vaivihkaa tekemisiäni sanomalehden silmänreikien läpi.

      Mutta minkälaisella moukalla ei muka ole minkäälaista google tiliä. Luulin, että kaikilla ois gmail. Vai riittääköhän se gmail näihin kekkereihin, en tiiä. No, google on kyllä semmonen riivain, että siitä onki parempi pysyä kaukana.

      Minä puolestani en ole vieläkään saanu sitä lupailtua avaimenperää. Seki on hienoa.

      Poista
    2. Hyvä ettet ole saanut sitä avaimenperää. Nimittäin pahimmassa tapauksessa avaimesi katoavat mustaan aukkoon. Bumerang -avaimet toimitettiin todistetusti postiin. Katosivat. Näin kävi sukulaisilleni. Punainen Risti ja heidän alihankkijansa/yhteistyökumppaninsa (Itella+Smart Safety/Falck) -Vuoden avainhelvetti, turhat yritykset selvittää asiaa eivät ole johtaneet mihinkään järkevään selitykseen. Mitään vastuuta kukaan osapuolista ei kanna asiasta. TURVAPALVELUA!??? Kuluttajansuojalla olisi tekemistä tällaisen rahastusjipon selvittämisessä

      Poista
    3. No jopa sukulaisellas vastustaa. Pitääkö tuommosessa tilanteessa sarjoittaa lukko uudelleen ja maksaa sitten ite koko riemu?

      Arvelinki jo sillon aikoinaan sitä ensimmäistä puhelua käydessä, että tuskinpa vaan on kovin hyödyllinen tai luotettava palvelu, mutta suostuin silti vastaanottamaan sen avaimenperän, kun se kaupittelija vannoi tiettävästi silmät vilpittömyydestä kyynelissä, ettei palvelusta tule mitään maksuja tai jälkiseuraumuksia.

      No, avaimenperä ei koskaan tullu ees perille (melkoinen mainos epäluotettavasta palvelusta) ja sitten sieltä vielä kaupiteltiin myöhemmin niitä kortti-turvia eikä unohtaa sovi sitäkään, että se avaimenperäkin ois muuttunu maksulliseksi puolen vuoden käytön jälkeen...

      Kaupittelija varmaan sillon alussa vain unohti mainita nuo jälkiseuraukset. Ymmärrettävä kömmähdys.

      Poista
    4. Niinpä. Todennäköisesti pitää sarjoittaa. Ja arvaa kuinka hauskaa selvitellä vuokrakämpän omistajan kanssa (hyvä tyyppi sinänsä).
      Pettymys Punaiseen ristiin oli suuri. Aluksi eivät vaivautuneet vastaamaan mitään! Sitkeän kyselyn jälkeen päästiin vaiheeseen: Avaimien katoaminen on harvinaista! Vuoden absurdit selvitysyritykset "palautusketjun" kolmen osapuolen kanssa eli siis Itella, Smart safety ja Punainen risti. Aika sameaa touhua.
      Ei kuluttajansuojasta tietoakaan.
      Olisi pitänyt heti antaa koko Bumerang -"turvapalvelu" jonkin ajankohtaisohjelman selvitettäväks. Right you are: eivät kauppaajat mainitse mitään mahdollisen katoamisen jälkiseurauksista eivätkä edes ilmoita "vastuuvapauttaan".-
      Kiskoin äkkiä laatat avaimistani. Juuri revin minullekin tulleet maksukuitit "jatkosopimuksista". -Ja muistan kiikuttaa mahdollisesti löytämäni avaimet poliisilaitoksella. Olenkin sieltä kerran saanut takaisin kadotetut autoni avaimet.

      Poista
  5. Jaa, näköjään se gmail (jonka omistan) on tili, mutta pitäisi näköjään joku profiili silti luoda. En vanhana epäilevänä epänörttinä jaksanut ja koko homma jumittui (kommentti meni uusiksi). PS. Toinen anonyymi on joku muu, jännittävää! PPS. Tarkkailuni täällä on kyllä ollut hyvin vaivihkaista...

    VastaaPoista