Rugbyn pelaajat, nuo isot nyhvöt

Kävin lauantaina katsomassa rugbyä. Se oli minusta rajun ja erikoisen näköinen laji. Erikoisen siitä teki se, etten minä tiedä pelin säännöistä juuri mitään ja sen vuoksi jotkut kentällä tehdyt jutut näyttivät eriskummallisilta tempauksilta.

Yksi kummallisista tilanteista oli joku sellainen riitapallon oloinen juttu, jossa pallo laitettiin keskelle ja molemmista joukkueista miehet asettuivat ikään kuin kaulakkain rinkiin pallon ympärille. Siinä ringissä he sitten nujusivat ja yrittivät saada pallon omalla joukkueelleen. Kun pallo lopulta pullahti ulos sieltä ringistä, nappasi joku mies sen ja lähti pötkimään se sylissään pakoon ihan hengenhädässä, jolloin olisin odottanut, että kaikki muut olisivat rynnänneet häneen peräänsä, mutta ei, nämä rinkiläiset jäivät vielä siihen rinkiinsä nojailemaan toisiinsa kummallisen pitkäksi ajaksi. Aluksi en tajunnut, että mikä halvattu siinä oli kyseessä. Mutta sitten sen tajusin;
karuista ulkomuodoistaan huolimatta nämä miehet vain halusivat hieman halia.

Onkohan lajissa muita sääntöjä, jotka on ilmiselvästi vain keksitty toisten hellimistarkoitusta silmällä pitäen...

Otetaanko aloituspotku vastaan suloisesti silmät kiinni lusikassa maaten tai sovitellaanko suuremmat rikkeet kiivaimmalla hyökkäysalueella pikku rangaistussuukkosin.

Ja rumpufilli.

Kun minulle tuli tuo mielikuva siinä kentän laidalla mieleen, meinasin tikahtua omaan hauskuuteen. Ja olisin tietysti halunnut julkaista tämän mielikuvan heti siellä rugbykentän laidalla, mutta arvatenkin olisin siinä tapauksessa kokenut samalle päivälle myös väkivaltaisen menehtymisen. Maailma ei nähdäkseni ole valmis vielä siihen.