Minulla on sellainen periaate, että tänne
asunnolleni ovat kaverini tervetulleita milloin vaan. Oveni on aina
auki, sohvalla tilaa ja pata porisemassa mukaville ihmisille.
Toivoisin, että vierailijat voisivat tuntea täällä olonsa
kotoisaksi ja tervetulleiksi. Täällä me voimme jutella ja
vitsailla kaikesta tai vaan katsella rauhallisesti sohvalta televisiota tai kuunnella musiikkia.
Mutta tilanne on hauras.
Se on niin hauras, että sitä pystyy kuvaamaan
vain sarjakuvan keinoin.
Kit ei suvaitse mitä tahansa paskapuheita.
Hänelläkin on rajansa.
P.S. Se on kyllä mainiota, että voin
peilata nämä suloisimmat epäsosiaaliset luonteenpiirteeni muka
Kitin ansioiksi, sillä en tahdo kaikkia parhaita puolia omia itselleni. Olen sillä tavoin kovin epäitsekäs.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti