Toissa viikonloppuna oli mukavat pikku perhejuhlat, jossa lapsia nimettiin ja lähimmäisiäni vihittiin oikeen urakalla. Todella tunteellisia kuviakin siellä otettiin, mutta en kehtaa niitä tänne laittaa, kun eivät olleet minun juhlat. Mutta laitan kuitenkin kuvan itsestäni, kun kerta pukuun olin ängennyt. Se hetki, kun olen pukeutunut hienosti, ei saisi noin vain painua historiaan unohduksiin.
Tällä viikolla puolestani aloitin työt yrityksessä, jossa viimeksi olin töissä melkein viisi vuotta sitten. Ja voi pyhät pyssyt, että paluu oli mukava. Työkaverit suhtautuivat minuun kuin en olisi koskaan poissa ollutkaan ja meno oli pian yhtä älyvapaata kuin ennen muinoin. Lämminhenkisiä kepposia, kovaäänisiä uhkauksia ja julkisia hönöksi haukkumisia esitetään tuon tuostakin. Ainoastaan työtehtäväni ovat nyt erilaisia kuin silloin. Nyt olen mies tulevaisuudesta, sillä kulutan päiväni ammuskelemalla esineitä laserilla. Ainoa huoleni on nyt vain se, että sitten kun Skynet herää henkiin, minä olen varmasti ensimmäinen koneiden valtaannousun uhri. Mutta olen kyllä tottunut jo siihen pelkoon. Terminator II:ssakin maalailtiin, että se Skynetin herääminen ja koneiden valtaannousu tapahtuu juuri sinä päivänä, kun täytän 19 vuotta. Se tieto vei silloin parhaat uneni pariksi vuodeksi.
Eilen uutisissa oli otsikko, jossa kerrottiin, että Jormuan tanssilavalla olisi puhjennut mellakka. Arvatenkin se kansannousu saanut alkunsa siitä, kun joku murteella puhuva isäntämies on karjaissut rouville: ”hei ämmät, halluutteko vähän jormua”, lantiolla samalla muniaan akkain ihailtavaksi esille pullistellen. Hävytöntä semmoinen käytös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti